Jaa kirjoitus:
Facebook Google LinkedIn Twitter

KARHUNKIERROS 10.-12.8

 

 

Miksi lähteä merta edemmäs kalaan hakemaan vaelluskohteita, kun meillä on Suomessa upeita luonnonpuistoja ja Kuusamossa kansainvälisestikin korkealle arvostettu Oulangan kansallispuisto. Viime kesänä kiersin Pienen Karhunkierroksen ja olin aivan ällikällä lyöty luonnon mahtavuudesta ja kauneudesta. Valtoimenaan virtaava Myllykoski lumosi voimallaan ja isot korkeuserot reitin varrella salpasivat hengen. Pääsinpä vielä koskeakin laskemaan samalla reissulla, mikä oli uusi kokemus Suomessa.

Päivä 1

Tänä kesänä halusin haastaa itseäni ja kokea Ison Karhunkierroksen. Kyselin kokemuksia kierroksen vaeltaneilta ja päättelin, etten aivan Sallasta asti lähde reittiä kulkemaan. Pientä armollisuutta pitää itseään kohtaan olla. Päädyimme avopuolisoni Jukan kanssa starttaamaan reitille Sallantien varresta ja tavoitteena oli taivaltaa ainakin Juuman leirintäelueelle saakka, jopa Rukalle. Hieman emmin oman, leikatun jalkateräni kestämistä haastavassa maastossa ja päätimme edetä päivän kerrallaan.

Ensimmäinen vaelluspäivä oli aurinkoinen, jopa helteinen ja 14 kilon painoinen rinkka selässä nosti hikikarpalot otsalle ja selkään. Melko tasainen ja helposti kuljettava reitti eteni Maaninkajoen kulkua seuraten. Ensimmäiset porot tulivat vastaan heti Ristikallion taukopaikan jälkeen ja minä tietysti säikähdin metsästä kuuluvaa rytinää ja ajattelin jo joutuvani kasvotusten karhun kanssa. Porot säikähtivät varmasti enemmän ja pötkivät vauhdilla takaisin metsään.

Ensimmäisellä taukopaikalla, Taivalkönkäällä tehtiin tulet ja laitettiin nokipannu porisemaan. Lohivoileivät kahvin kera maistuivat taivaalliselta. Matka jatkui kohti Oulangan leirintäaluetta ja viimeiset kilometrit ennen ensimmäistä leiripaikkaa alkoivat jo totisesti painaa jaloissa. Kuumuus ja talsitut 15 kilometriä turvottivat jalkateriä ja varpaat alkoivat painaa kengän kärkiä vasten. Epätasaisella alustalla rinkka selässä taivaltaminen tuntui myös lonkissa ja alaselässä.

 

Opittu asia no.1: hanki riittävän suuret kengät vaellukselle, niin säästyvät varpaankynnet. Äläkä koskaan hanki ylipainoa, jos haluat välttää turhat polvi- ja lonkkakolotukset.

En ole mikään kokenut vaeltaja ja viimeisestä yöstä teltassa on kulunut tovi. Ihan mallikkaasti kuitenkin saimme kahden hengen telttamme pystyyn rauhalliselle paikalle ja rinkat sisään ilman hyttysten tulvaa. Oulangan leirintäalueella on hyvät palvelut: sauna, suihku- ja pyykinpesutilat, kuivatushuone ja sähkölevyin varustettu keittokatos.

Lämpimän suihkun ja iltapalan jälkeen ei lampaita tarvinnut laskea. Uni tuli makuupussissa heittämällä ja liki yhdeksän tuntia pistelimme menemään tästä maailman menosta mitään tietämättä.

Opittu asia no. 2: riittävän paksu, ilmatäytteinen ja laadukas makuualusta on kannattava sijoitus. Samoin lämmin, mutta kevyt makuupussi. Tyynyn virkaa täyttivät vaelluskengät.

Päivä 2

Olin illalla vannonut, että menen aamu-uinnille Oulankajokeen. Mutta aamuiset viisi plusastetta ja kevyt aamukaste saivat mielen muuttumaan ja päätin siirtää uintireissun myöhemmälle. Aamupalan jälkeen nakkasimme rinkat selkään ja lähdimme kohti seuraavaa etappia, Jussin kämppää, jonne matkaa oli noin 16 kilometriä. Matkalla pysähdyimme Oulangan luontokeskukseen, joka tarjoaa retkeilyneuvontaa sekä luontoaiheisia näyttelyjä. Pitkään emme sisätiloissa viihtyneet, vaan jatkoimme matkaa eteenpäin. Lyhyen matkan päässä avautui Kiutaköngäs ja mahtava, hiljaiseksi vetävä Könkään kuohu. Veden voimaa oli jotenkin rauhoittavaa katsella. Onneksi kaikkia upeita koskia ei ole valjastettu ihmisen käyttöön. Könkään kuohua ja sitä ympäröiviä, jylhiä kallioita olisi voinut ihailla vaikka loppupäivät. Mutta matka jatkui hieman haastavampia osuuksia pitkin kohti Ansakämppää, jossa nautimme lounaan veden äärellä. Karhunkierros seuraa Oulankajokea ja liki kaikki taukopaikat ovat veden äärellä. Oli taivaallista riisua kengät hetkeksi ja upottaa turvonneet jalat vilpoiseen jokeen.

   

Ansakämpän lounaan jälkeen lämpötila kohosi tasaisesti ja reitti alkoi nousta yhä haastavampia polkuja jyrkännettä ylös. Yritin siirtää ajatuksiani pois puristavista kengistä ja olkapäitä painavasta rinkasta. Katselin luonnon tilassa olevaa metsää, jossa kaatuneet puut vähitellen sammaloituvat ja mätänevät puolukkavarpujen sekaan. Koetin ihastella valtavia soita ja reheviä suopursuja ja mittailla valtavia puujuurakkoja, joiden yli kiipesimme kapenevalla reitillä.- Viimeiset kilometrit mentiin sillä suomalaisella sisulla ja Jussi kämpän siintäessä niemen kärjessä olisin halunnut saman tien riisua kengät ja laittaa varvassandaalit jalkaan. Jussin kämpässä oli alkuillasta vain kaksi majoittujaa, joten löimme tavaramme lavereille ja asetuimme taloksi. Rinkasta löytyi päivällisen ainekset, jotka trangialla kokkasimme valmiiksi. Toisen päivän menu koostui Jukalla poron lihasta ja pastasta ja minulla valkoisista pavuista ja pastasta. Jälkiruuaksi oli tummaa suklaata ja murukahvia kauramaidolla. Siis varsinainen gourmet-ateria:=)

Päivällisen jälkeen turisimme hetken nuotiolla ruokaa laittavien ulkomaalaisten kanssa. Iso rankalaisseurue kokkasi valtavan annoksen pastaa ja nautti alkupaloiksi patonkia ja briejuustoa ranskalaiseen tapaan. Nuoret olivat jonkinlaisella luokkaretkellä ja suurin osa heistä oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Kaksi reipasta nuorta miestä Espoosta kiersi vedonlyönnin seurauksena Karhunkierrosta ennätysvauhtia: kolmessa päivässä piti edetä Sallasta Rukalle. (ja se onnistui!) – Hieman kello 21 jälkeen alkoi uni kummasti painaa silmää ja varmasti puolen tunnin sisään olimme molemmat Jukan kanssa täydessä unessa. Kummasti patikointi ja aamusta iltaan ulkona oleskelu väsyttää!

Opittu asia no.3 : ota riittävän tilava rinkka matkaan ja katso, että sen mitoitukset ovat sinulle hyvät. Rinkka pitää saada kunnolla tuettua lantiolle, jotta kaikki paino ei ole hartioiden varassa.

Päivä 3

Heräsimme hyvissä ajoin liki 10 tunnin yöunien jälkeen. Aamu-uinti Oulankajoessa herätti toden teolla ja hampaiden pesun jälkeen alkoi aamupuuron keitto. Lähdimme melko sukkelaan liikkeelle, koska edessä oli haastava osuus kohti Juuman leirintäaluetta. Reitti kulki Kitkanjoki vartta pitkin ja paikoin polku oli todella kapea ja kalteva. Polku laskeutui aivan joen varteen, josta sitten loppumatkasta noustiin liki 350 askelta kohti Juumaa. Aivan viimeisellä etapilla ennen Myllykoskea saimme niskaamme reitin ainoat sadepisarat. Vettä satoin ehkä puolen tunnin ajan, joten olimme onnekkaita säiden suhteen. Vesisateella ei nimittäin olisi mukava kulkea kaltevaa ja multapohjaista polkua, joka on täynnä juurakkoja ja kantoja. Pitkospuut ovat myös kaksin verran haastavampia kulkea, kun ne kastuvat. Ja kyllä kuivienkin pitkospuiden päältä voi liukastua. Sen sain kokea, kun katse herpaantui hetkeksi etsimään hilloja suotaipaleella. Astuin sivuun ja rämändin vatsalleeni. Toinen sääriluu kolahti ikävästi lautaan repien ihon rikki useammasta kohtaa.

Reilun viiden tunnin vaelluksen jälkeen reitti yhteni Pienen Karhunkierroksen kanssa ja viimeiset kilometrit tarjosivat koskia, kauniita maisemia ja tuttujakin polkuja. Juuman leirintäalueelle saavuimme alkuillasta ja päätimme, että se oli vaelluksemme päätös. Hieman jäi harmittamaan, että viimeinen Konttaisen ja Rukan väli haastavine korkeuseroineen jäi kokematta. Mutta pitihän sitä jotain jättää seuraavaankin kertaan.

Opittu asia no.4 : ei matka tapa, vaan vauhti. Luonnossa liikkumiseen sopii verkkaisempikin tahti, jotta ehtii katsella luontoa ja pysähtyä sopiviin paikkoihin nauttimaan evästä.

Karhunkierrokselle tulen varmasti palaan uudelleen ja toivottavasti mainion matkakumppanini Jukan kanssa. Jukalla on kokemusta luonnossa liikkumisesta ja lehmän hermot! – Historiallinen ja kaunis reitti juhli 60-vuotis taivaltaan muutama vuosi sitten ja vuosittain yli 200 000 kulkijaa vierailee Oulangan kansallispuiston alueella. Eivät tainneet reitin ideanikkarit, Osmo Saastamoinen, Pekka Tirkkonen, Veijo Tuomela ja Alli Rautanen 50-luvun alussa aavistaa, kuinka suosittu vaelluskohden Karhunkierroksesta kehkeytyi. Ajatuksena oli luoda yksi reitti, jonka varrelle osuisivat kaikki kauneimmat nähtävyydet. Ja merkityn reitin avulla haluttiin varmistaa, etteivät ihmiset kulje missä sattuu, eikä nuotioita sytytetä vääeiin paikkoihin.

     

Lisätietoja:

www.kuusamo.fi, Matkailukeskus Karhuntassu