Jaa kirjoitus:
Facebook Google LinkedIn Twitter

Kamala, ihana sairausloma!

Taas on se aika vuodesta, kun Facebook ehdottaa koostetta kuluneesta vuodesta 2018. Katselin diaesitystä läpi ja totesin, että onpa taas tullut matkusteltua ja pyöräiltyä. Vuoden aikana pyöräilyharrastuseni nousi aivan uudelle tasolle: osallistuin kahteen yli 100 kilometrin maantieajoon, poljin Kilometrikisassa reilun neljän kuukauden aikana yli 3000 kilometriä ja pääsin mukaan Espoon Team Rynkeby-tiimiin. Hankin heinäkuussa uuden Biachi maantiepyörän, jolla poljin elokuussa Helsinki Velotourissa 156 kilometrin matkan hieman liian kovassa ryhmässä. Mutta selvisin. -Loppukaudesta saattoi jopa pieni ylikunto painaa päälle hidastaen palautumista.

Koko kesän ajan vasen jalkaterä vaivasi menoa. Jumppatunneilla ohjatessa jouduin jättämään liikkeitä väliin ja fillaroidessa paketoin varpaat hiertymien estämiseksi. Kasvanut vaivasenluu ja vasaravarvas kiusasivat jokaisena päivänä ja muistuttivat olemassaolostaan säryllä. Pohdin leikkausta useamman kuukauden ajan: ainakin kuusi viikkoa sairaslomaa, yrittäjälle haastava paikka, kun ei ole laskutettavaa tuloa. Mutta kyllä eniten mietitytti liikuntatauko. Kuinka pystyn olemaan liikkumatta, nouseeko paino, laskeeko kunto? Näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni ainakin kuukauden verran samalla kun kipu varpaissa kasvoi.

Aikani asiaa pohdittuani päätin edetä ja otin yhteyttä Oliver Michelssoniin, joka on tietääkseni maan johtava ortopedi ja jalkateriin erikoistunut osaaja. Sain häneltä hyvin rehellisen arvion: vaivasenluun voi leikata ja siitä saattaa olla apua. Vasaravarvas kannattaa suoristaa, ennen kuin varpaat keskimmäinen nivel on liian vioittunut korjattavaksi. Sain myös kuulla, että minun löysät jalkaterät ovat valuvika! Toisilla on hörökorvat ja minulla löysät jalkaterät.

Tiistaina 13.11 makasin hieman jännittyneenä Terveystalon Sairaalan leikkauspöydällä ja anestesialääkärin kehotuksesta aloitin laskea hitaasti: yksi, kak…ja olin unessa reilun tunnin ajan. Herättyäni särky oli sanoin kuvaamaton ja kakkosvarpaassa tökötti ”joy stick.” Sairaalassa olin ainoastaan sen päivän ja illalla pääsin kotiin. Kotimatkalla kurvattiin apteekin kautta ja hain kassillisen kipu- ja kolmiolääkkeitä. Olo oli seuraavat päivän sen mukainen, että kolmiolääkkeitä oli otettu muutama päivässä. Olin kuin muukalainen omassa kehossani. Päässä suhisi ja kaikki tunteet olivat poissa. Kerrassaan outo olo. Mutta hermosärky jatkui kahden päivän ajan, eikä tullut mieleenkään kävellä, vaikka jalkaterää tuki massiivinen tuki, air cast. Makasin kuin lahna sohvalla, koipi pystyssä.

Onneksi pahin särky helpotti viikon sisällä ja tikkien poiston jälkeen pääsin suihkuun ja saunaan. Voi, sitä riemua, kun ensimmäisen kerran sain nautiskella löylystä saunan lauteilla ja katsella tarkemmin uutta jalkaterääni. Jalkaterä muistutti kyllä enemmänkin pulleaa sämpylää ja haavakohdat kiristivät ikävästi.

Nyt sairaslomaa on takana reilut neljä viikkoa ja pian menen jälkitarkastukseen.

Sairasloma on ottanut koville, pakko myöntää. Tähän ikään mennessä en ole vieläkään oppinut, että sairauslomaa annetaan syystä. Kun alkusäryt helpottivat, mietin jo salille lähtemistä ja kevyttä ylävartalon treeniä. Kroppa suorastaan huutaa hikeä ja treeniä! Lepääminen ei tunnun helpolta, vaikka Polar Flow-treenikalenteristani näin, että treenimäärät olivat olleet aivan järjettömät viimeisien kuukausien aikana. Lepotestikin kertoi, että kehitystä kunnossa ei tapahtunut, päinvastoin.

Jos asiakkailleni tekee tiukkaa sohvalta ylös pääseminen, niin minä en tahdo pysyä siellä. Seurasin päivittäin  uudesta Polarin Vantage M-mittaristani olemattomia aktiivisuusprosentteja ja kyttäsin energiankulutusta. Rauhoittuminen on niin vaikeaa, kun mieli jo laukkaa uusissa treeneissä ja ensi kevään maantiepyöräilyissä. Ja mielessä pyörii epäilys siitä, etten sittenkään ehdi  tarpeeksi hyvään kuntoon kesäksi 2019.  – Eikä asiaa todellakaan helpota se, että Facebook lykkää jatkuvasti muistutuksia Team Rynkeby-God Morgon Espoon yhteistreeneistä: on pk- kävelyjä, lankutusta ja pitkiä spinning-tunteja. Muutaman kerran kävin vaan fiilistelemässä salilla ja moikkaamassa kavereita.

Mutta on sairauslomassa jotain hyvääkin. Olen kuunnellut kymmeniä podcasteja, saanut kaikki rästiopiskelut suoritettua ja valmistuin aikataulussa, lukenut mielenkiintoisia kirjoja ja tavannut kavereita. On ollut mukavaa pukea trikoiden sijaan kukkamekko päälle ja mennä lounaalle kesken päivää ystävän kanssa. – Asioita, joille ei tahdo jäädä aikaa tiukassa viikkoaikatalussani. Ehkä minä osaan muutaman asian pitää mukana, kun normaali arki alkaa taas rullata.

Muutama päivän päästä on jälkitarkastus ja pikkusen jo jännittää. Koska saan aloittaa treenamisen ja kuinka jalka on parantunut. Se selviää pian!