Jaa kirjoitus:
Facebook Google LinkedIn Twitter

Elintapamuutoksia liukuhihnalla?

  

Jäin pohdiskelemaan eilen Pirkko Kotirinnan juttua otsikolla ”Remonttoreiskat vauhdissa.” (HS 21.1 pääkirjoitusaukeama.) Jutun juurena on elämäntapamuutokset ja se tosiasia, että niissä harvoin onnistutaan pitkällä tähtäimellä. Tammikuu on tunnetusti monille tipaton, hipaton tai/ja ainakin sokeriton ja kalenteriin allakoidaan liikuntaa monelle päivälle, vaikka takana saattaa olla vuosia ilman ylimääräisiä askeleita. Mutta tarkoitus on varmasti hyvä ja halu aito. Monille joulu on päätepiste laiskottelulle ja mässäilylle. Tammikuu on tunnetusti oivallinen kuukausi pistää elämä uusiksi. Kertaheitolla. Monille kaikki tai ei mitään-hengessä.

Pirkko Kotiranta kertoo Hesarissa kahdesta taloustieteilijästä, Carl Cederströmistä ja Andre Spicerista ja heidän uudesta kirjastaan, ”Paremman minän villi metsästys.” (vapaa suomennos alkuperäisestä otsikosta). Kirja kertoo herrojen elintapamuutoksista, joita on allakoitu ainakin yksi kuukautta kohden. Eivätkä muutokset ole kevyimmästä päästä: tammikuussa maksimoitiin tuottavuus, helmikuussa aloitettiin fyysinen harjoittelu, maaliskuussa hiottiin aivojen kapasiteettia ja toukokuussa keskityttiin henkisen kunnon parantamiseen. Ja kesäkuussa pistettiin seksielämä kuntoon- kertaheitolla ja kuukaudessa! Samaa rataa vuosi jatkui ja matkalla juostiin muutama maraton ja seikkailtiin erilaisilla kursseilla. Lopputuloksena kireitä tunnelmia ja herrojen tulehtuneita välejä korjattiin terapeutin avulla, jotta kirja saatiin kirjoitettua valmiiksi. Ja voin kuvitella, että vuoden lopussa erilaiset sykemittarit, unen tulkitsijat tyynyn alta ja erilaiset itsetutkiskeluun tarkoitetut vempaimet saivat kyytiä. Seuraava vuosi alkoi kummallakin ilman yhtään lupausta ja vanhatkin taisivat unohtua. Toimittaja kertoo kirjasta ja sen sisällöstä sen verran hauskasti, että tilaus lähtee amazonille tänään!

Mutta hyvin tutunoloista kerrontaa elintantapamuutoksista, joiden parissa työskentelen päivittäin asiakkaitteni kanssa.  Pikkujoulujen ja Joulun jälkeen tarve ja halu muutoksille on kova ja  tuloksia pitää saada aikaan nopeasti. Laihduttajat haluavat nähdä maksimituloksia minimiponnistuksilla ja parempaa unta metsästävät toteavat viikon jälkeen, ettei näistä muutoksista ole apua. Pitkäjänteisyys ja ”ei paluuta vanhaan”-ajattelu ovat muutoksen metsästäjillä kortilla ja näitä ajatuksia yritän viritellä hitaasti, mutta päättäväisesti.

Aloitan uuden asiakkaan haastattelun kyselyllä hänen motivaatiostaan ja sen vahvuudesta: minkä takia haluat tätä/näitä muutoksia? Kuinka paljon haluat näitä muutoksia ja mitä ne sinulle merkitsevät? Kauanko olet miettinyt muutosta? Onko tavoite sinun vai jonkun toisen esittämä toive?  On tietysti tärkeää, että muutos lähtee omasta halusta ja tavoite on realistinen. Monet kysyvät minulta, mitä pitäisi laittaa tavoitteeksi.Voin toki kertoa oman mielipiteeni ja perustella sen faktoilla ja kokemuksellani, mutta näillä asioilla ei ole merkitystä, jos asiakas itse ei sitoudu tavoitteeseen. – Näillä alkukysymyksillä pääsen usein jo melko hyvin selvyyteen asiakkaani omasta tahtotilasta, motivaatiosta ja siitä, kuinka hän on ajatellut tavoitettaan metsästää ja millä aikataululla. Jos tavoitteena on vaikka painonpudotus ja parempi uni, aloitamme ruokavaliosta lisäämällä sinne laaadukasta, kevyttä syötävää, kuten marjoja, vihanneksia ja hedelmiä. Mitä enemmän lautaselle tulee kaikkea terveellistä ja kevyttä, sitä vähemmän sinne mahtuu muuta, energiatiheää ruokaa. Ja kun vatsaa täytetään ensin kevyemmällä, kuitupitoisella ruualla, ei muuta mahdu niin paljon. Eli hyvin yksinkertaisilla, helposti toteutettavilla muutoksilla aloitetaan uuden opettelu.

 

Yleensä valmennuksen alku sujuu mainiosti ja hyviä tuloksia päästään mittaamaan jo ensimmäisen kuukauden aikana. Paino putoaa mukavasti ja kunto kasvaa, vaikka oltaisiin lisätty ainoastaan hyötyliikunnan määrää. Asiakkaan motivaatio on edelleen korkealla ja salaatti maistuu. Positiiviset tulokset kannustavat eteenpäin. Jotta niitä saadaan, ei tavoitteita saa olla liian montaa kerralla. Kohtuullinen määrä muutoksia on mielestäni yksi kerrallaan. Ei kuten Hesarin jutussa, liukuhihnalla isoja haasteita kuukausi toisensa jälkeen. Miksi? Koska tahdon voima ja itsekuri eivät ole loputtomiin venytettävissä. Jos tavoitteita on kerralla liikaa tai ne ovat isoja muutoksia aikaisempaan verrattuna, tulee jossain kohtaa murros.

Kokemukseni mukaan se tapahtuu noin 5-6 viikon päästä aloituksesta. Tulee se ensimmäinen haaste: talvirieha työpaikalla ja siihen yhdistetty illan vietto, risteily Tallinnaan, kaverisynttärit tai kaikki nämä kolme tapahtumaa putkeen. Mitäs sitten tehdään? Kuinka nämä tapahtumat ja kuntoilu/laihdutus/tipaton sopivat yhteen? Hyvin! Talviriehassa ulkoillaan, hiihdetään ja reippaillaan, mutta ei alkoholin voimalla. Buffetpöydästä otetaan lämmin keitto ja pala tummaa leipää ja jälkkäriksi kahvi ja pieni keksi. Tallinnan reissulla kävellään paljon, asutaan hotellissa, jossa on ainakin uima-allas ja toivottavasti myös kuntosali, valitaan ruokapöydässä kalaa tai kasvisvaihtoehto ja kohtuullistetaan alkoholin määrä. Tapahtumien jälkeen jatketaan matkaa kohti tavoitetta ilman, että yksi kakkupala kirvoittaa ajattelun ”no, tää oli sitten tässä. Voin samantien unohtaa koko jutun.” Ei ja ei. Tätä kohtuullisuuden harjoittelua ja valintoja tulee elämä olemaan jatkossa. Ei absoluuttista kieltäytymistä kaikesta ja elämää ilman sirkushuveja, vaan kohtuullista nautiskelua.- Tästä on mielestäni kaikissa onnistuneissa elintapamuutoksissa kyse.

Onnistunut muutos kysyy resilienssiä, sinnikyyttä eli kykyä palata takaisin uuteen opittuun pienten sivupolkujen jälkeen. Sinnikkyys opettaa selviytymään juhlista, lomista ja kyläreissuista sekä opettaa kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Se on kykyä kampittaa pienet vastoinkäymiset ja pettymykset ja palata paremmalla mielellä takaisin uuden opetteluun. Resilienssi on myös vastuun ottamista omista teoista ja rohkeaa peiliin katsomista: kenen vastuulla on onnistumiseni? Sinnikkyys ja uuden oppiminen vahvistavat omaa uskoa siihen, että haastavistakin tilanteista selviää voittajana. Viikon loma Italiassa ei olekaan enää uhka, vaan mahdollisuus: maistella erilaisia vihanneksia ja hedelmiä, nauttia meren antimia ja tutustua uuteen kohteeseen kävellen tai pyöräillen. Uusien elintapojen opettelu vaatii paineensietokykyä ja päättäväisyyttä. Kykyä nähdä asiat uudessa valossa, kykyä hakea uusia vaihtoehtoja ja sisua vaikkapa kieltäytyä lomasta all inclusive-kohteessa, jos oma ”kunto”, päättäväisyys ei sitä vielä kestä.

Olen nähnyt monta onnistunutta ja pysyvää elintapamuutosta ja niiden kaikkien pohjalla on oma vahva usko ja tahto. Sekä valtava määrä harjoittelua, toistoa ja uudelleen yrittämistä pienten haksahdusten jälkeen. Ymmärrystä siitä, että matka pysyvään muutokseen on pitkä, eikä se oikeastaan koskaan lopu. Paluuta vanhaan ei ole, ellei halua vanhojen tapojen tai esim. kilojen palaavan.

Tähän loppuun haluan jakaa yhden asiakkaani palautteen vuoden valmennuksen jälkeen. Kiloja on pudonnut liki 30kg, liikunta on tullut säännölliseksi osaksi arkea ja ennen päivittäin vaivanneet polvikivut ovat tipotiessään.

”Suurin oivallus on minulla ehdottomasti ilo ja tyytyväisyys siitä, että olen onnistunut sekä painon pudottamisessa että ennen kaikkea osoittamaan itselleni, että tämä uusi elämäntyyli on hieno ja täysipainoinen.
Suurin pelko ennen matkalle ryhtymistä oli, että joudun luopumaan jostain ja elämä olisi jotenkin karumpaa, kun syömisiä (ja juomisia) pitää tarkkailla, eikä voi tavata ystäviä ns normaaleissa merkeissä (hyvän ruuan ja juoman merkeissä). Tämä ei alkuunkaan ole pitänyt paikkansa. Hyvää ruokaa saa edelleen nauttia (ja lasillisen tai kaksi viiniäkin silloin tällöin). Se on vain erilaista kuin ennen, muttei ollenkaan huonompaa tai karumpaa.
Lisää on tullut paljon: jaksaminen, liikunnan ilo (en ikinä olisi uskonut, että olen päässyt tähän tilaan!), ilo, itsetunnon kohoaminen ja hyvä mieli!”

Jos sinä kaipaat sparraajaa, tukijaa ja valmentajaa, ota yhteyttä. Aloitetaan Sinun matka kohti parempaa terveyttä ja jaksamista. Nyt heti, ei maanantaina:=) Let’s kick some a…!