Jaa kirjoitus:
Facebook Google LinkedIn Twitter

Miksi et eläisi täysillä?

Tähän blogikirjoitukseeni antoivat inspiraation Alexander Stubb ja Dave O’Brien. Ensimmäinen tuskin esittelyjä kaipaa, toinen on maailmalla tunnettu aavikko- ja ultrajuoksija, joka kävi Helsingissä puhumassa elämästään ja arvoistaan. Alexander Stubbia kävin kuuntelemassa Akateemisessa kirjakaupassa muutama viikko sitten ja hankin samalla signeerattuna hänen Alex-kirjansa.

Näillä karismaattisilla miehillä on monta yhteistä nimittäjää: molemmat ovat positiivisia ja energisiä esiintyjiä, kummankin sydän sykkii kestävyysliikunnalle, kumpikin haluaa haastaa itsensä ja molemmat ovat äärimmäisen tavoitteellisia. Kumpikin on ottanut isoja haasteita vastaan ja selvinnyt niistä tavoitteellisella toiminnalla.

Olen lukenut Alex-kirjan kertaalleen ja tiedän, että tulen palaamaan siihen useampaan otteeseen. Kirja on kirjoitettu rennolla otteella ja siinä sanotaan asiat suoraan. Haastattelussaan Alexander Stubb kertoi, että hän on uudelleen kirjoittanut ja korjannut tekstiä moneen kertaan ja kirjassa näkyykin vahvasti hänen oma otteensa. Pidän kovasti hänen tavastaan suhtautua elämään, työhön, omaan terveyteen, no, kaikkeen. Hän on ollut nuoresta saakka hyvin kunnianhimoinen ja valmis tekemään kovasti työtä päästäkseen tavoitteeseensa. Hän ei omasta mielestään ole urheilullisesti lahjakas, eikä erikoisen älykäs. Saavutukset urheilussa ja työelämässä ovat tulleet kovan työn avulla. ”Jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla. Välimuotoja ei ole. Kun nuorena golf oli päällä, elämässä ei ollut muuta.” Näin hän muistelee nuoruusvuosiaan, jolloin hän pelasi ja pärjäsi golffissa. Harjoittelu kuului jokaiseen päivään ja aina piti kehittyä. Alexander Stubb on kilpailuhenkinen, mutta hän kisaa vain itseään vastaan. Kirjoitusten ja armeijan jälkeen oli tarkoitus opiskella taloustieteitä Yhdysvalloissa ja samalla tähdätä golfammattilaiseksi. Golf sai kuitenkin väistyä vaativien opintojen tieltä Furmanin yliopistossa, mutta laji opetti itsekuria ja itsehillintää. Siitä on ollut hyötyä politiikassa, jossa peli ei aina ole reilua.

  

Samalla kunnianhimoisella otteella Alexander Stubb tarttui myös politiikan johtotehtäviin. Uudet asiat piti opetella hyvin asiantuntevien avustajien opastamana ja päivistä otettiin kaikki mahdollinen irti. ”Kaikki lähti kalenterista. Suhtauduin siihen kuin harjoitusohjelmaan. Kalenteri mitoitetaan henkilökohtaisen jaksamisen mukaan ja teho optimoidaan. Tein ministerinä heti tiukan rajauksen. Aktiivinen työaika oli kahdeksasta kuuteen ja se sisälsi lounaan ja joskus myös liikunnan. Työillallisista kieltäydyin. Ne ovat tehotonta ajankäyttöä ja haittaavat jaksamista.” *) Työaika käytettiin tehokkaasti ja loppuaika varattiin perheelle ja oman jaksamisen varmistamiseen: liikuntaan ja riittävään uneen. Samalla uusittiin myös ulkoministeriön kahvitarjoilu ja viinerit vaihtuivat hedelmiin. Miksi näin tiukka ohjelma ja aikataulutus, saattaa joku pohtia. Alexander Stubb kertoi haastattelussaan, ettei hän muuten olisi selvinnyt pitkistä päivistä selväjärkisenä. Jatkuva matkustaminen, aikaerot, paineen alla työskentely ja mediaryöpytys olisivat kaataneet jo ensi metreillä, ellei ”mies olisi ollut tikissä.” Samaa ajattelutapaa tarvitaan tänä päivänä monessa työtehtävässä. Päivät ovat pitkiä, jaksamista revitään selkänahasta ja paineet ovat kovat. Moni uupuu matkalla. Mielestäni liian usein siksi, että oma terveys laiminlyödään. Palautumista ja rentoutumista haetaan alkoholista, herkuista, television katsomisesta ja itsensä palkitsemisesta väärin keinoin.

Alexander Stubbin kirjaamia teesejä vastuun ottamisesta toisteli myös Dave O’ Brien. Hänen lapsuutensa oli hyvin erilainen kuin Alexander Stubbin: isä jätti perheensä Daven ollessa muutaman vuoden ikäinen. Äiti jäi yksin lapsikatraan kanssa ja teki kaikkensa, jotta lapset saivat käydä koulua. Hän teki kolme eri työtä pystyäkseen elättämään perheensä, muttei koskaan valittanut kohtaloaan. Dave oppi äidiltään sisukkuutta ja päätti, että hän tulee pärjäämään elämässään ja auttamaan äitiään kaikilla mahdollisilla tavoilla. Valittamiselle ei elämässä ollut tilaa. Dave innostui maratonjuoksuista ja juoksi ensimmäisensä ilman harjoittelua. Hän pääsi maaliin, mutta polvet kipeytyivät pahasti juoksun aikana. Kävely oli lähes mahdotonta ja polvet särkivät viikkotolkulla. Mutta ”our body is a healing machine” eli keho korjaa itseään, kun sille annetaan aikaa palautua. Saatuaan kävelykykynsä takaisin Dave alkoi harjoitella systemaattisesti seuraavaa juoksua varten. Eikä loppua juoksemiselle ole näkyvissä. Hän on juossut kymmeniä maratoneja, ultrakisoja sekä vaativan neljän aavikon halkijuoksun. Davesta tuli vanhin ”4 deserts gran slam”-kilpailun suorittaja 50-vuoden ikäisenä. Tästä äärimmäisen rankasta kilpailusta on tehty mm. elokuva, joka on nähtävissä Netflixissä.

Daven mielestä jokainen on itselleen velkaa sen, että pitää itsestään ja terveydestään huolta. Siihen ei välttämättä tarvita maratoneja, eikä ultrajuoksuja, mutta jokaisen pitäisi ottaa oma terveytensä ja jaksamisensa vakavasti. ”Miksi ihmiset laiminlyövät terveytensä ja käyttävät ainoastaan 20% kapasiteetistaan?” Miksi ihmiset antavat terveytensä rapistua syömällä laadutonta ruokaa, liian suuria määriä ja miksi he kurittavat henkistä jaksamistaan liiallisella työnteolla ja istumisella? Miksi ihmiset eivät halua, eivätkä jaksa nauttia elämästään ja siitä, mitä kaikkea he pystyisivät vapaa-aikanaan tekemään?

Näitä kysymyksiä pohdin itsekin usein valmentajan työssäni. Miksi monet heräävät oman terveyden vaalimiseen vasta sitten, kun juna on jo melkein karannut ja kiinni kurottava matka on pitkä. Liian monilla terveys on siinä jamassa valmennuksen alussa, että usko tahtoo loppua kesken jo alkumetreillä. Jaksaminen on kortilla, vapaa-aika menee palautumiseen, eikä elämästä ehdi nauttia. Arki on suorittamista jaksamisen äärirajoilla ja lomat menevät palautumiseen. Miksi elämää halutaan elää puolella teholla? Miksi elämästä ei voisi ottaa enemmän irti ja varmistaa sen, että eläkkeelläkin olisi vielä potkua pelissä.

”Mikään ongelma ei ole ratkaistavissa sen ajattelutavan sisältä, joka sen on synnyttänyt” (Albert Einstain)

Hyvän terveyden ja jaksamisen vaalimiseen ei tarvita kehonpainoharjoittelua, aamulenkkejä tyhjällä vatsalla eikä mitään ihmeellistä paleo-tai raakaravintoruokavaliota. Elämän ei tarvitse olla kohtuutonta treenaamista, kaikesta kieltäytymistä ja jatkuvaa suorittamista. Tarvitaan annos päättäväisyyttä, kourallinen vastuun ottamista ja kantamista ja iso määrä pieniä askelmerkkejä kohti tavoitetta. Jari Sarasvuon oppeja hieman lainaillen:  1. Suunnitellaan, mitä tehdään ja tehdään, mitä suunniteltiin. 2. Asetetaan toiminnalle päämäärä ja toimitaan päämäärää kohden. Näin yksinkertaista ja palkitsevaa. Jos muutosta haluaa aikuisten oikeasti, pitää miettiä mistä on valmis luopumaan ja mitä saa tilalle. Kaikillahan on krooninen aikapula, eikä liikkumiseen ja terveelliseen elämään ole kuulemma aikaa. Mutta netissä roikkumiseen, television katsomiseen ja ostoksilla käymiseen kyllä on. Ja se terveellinen elämä on vielä niin kallistakin: hedelmät ovat kalliita ja luomuun ei ole varaa. No, jatka samaan, vanhaan malliin ja tulet huomaamaan, että sairastaminen se vasta kallista onkin. Sairauksien ennaltaehkäisy on paljon edullisempaa ja mukavampaa.

Riittävä motivaatio?

Jos havaitsen asiakkaani motivaatiossa toivomisen varaa, pyydän häntä tekemään helpon harjoituksen. Pyydän häntä vastaamaan muutamaan kysymykseen ja pohtimaan sitten vastauksia tarkkaan. Vastausten avulla lähdemme hakemaan oikeanlaista polkua muutoksiin ja rakentamaan aikataulua niille.

  1. Miten olet viime aikoina jaksanut?
  2. Millä mielellä nouset aamulla sängystä ja kuinka nukut yleensä yösi?
  3. Kuinka paljon sinulla on energiaa työpäivän aikana ja sen jälkeen?
  4. Oletko useimmiten pirteä ja suhtaudut uuteen päivään positiivisesti?
  5. Kuinka käytät vapaa-aikaasi? Tapaatko ystäviäsi, ulkoiletko, hoidatko kuntoasi?

Minkä kouluarvosanan annat tämän hetkiselle terveydentilallesi?

Muutos lähtee päätöksestä tehdä jotain toisin, jokaisena päivänä, askel kerrallaan. Muutoksen ei tarvitse onnistua 100% ensimmäisestä päivästä alkaen, vaan matkalla saa epäonnistua ja kompastella. Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimat, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen.

Oletko sinä valmis muutokseen?

  

 

*) Otava: Alexander Stubb&Karo Hämälainen ”Alex”, 2017