Jaa kirjoitus:
Facebook Google LinkedIn Twitter

Kaikki hauska loppuu aikanaan

 

Istun jo lentokoneessa matkalla Ivalosta kotiin. Neljän päivän talkootyö on omalta kohdaltani ohi. On palattava takaisin omien asiakkaiden ja työn ääreen.

Urakka Kiilopäällä jatkuu vielä monta viikkoa. Hotelli Niilanpää uusitaan kokonaan ja huoneet päivitetään tämän päivän tasoa vastaaviksi. Muut talkoolaiset jäivät vielä paiskimaan töitä urakoitsijan valvova silmän alle. Jos joskus teetän remonttia asunnossani, haluan ehdottomasti tarjouksen urakoitsijalta, joka vastasi Kiilopään remontista. Joni Tirkkonen Oy Tampereelta vakuutti ammattitaidollaan ja tarkkuudellaan. Lisäksi Joni oli äärimmäisen lupsakka mies, joka vastasi kärsivällisesti kaikkiin blondin kysymyksiin.

Jonin palkkalistoilla olevat ammattimiehet tekivät tietysti suurimman osan hommista ja me talkoolaiset sellaisia hommia, joista maalaisjärjellä ja hyvällä opastamisella selvisi.

Monenlaista tuli opittua näiden päivien aikana. Sunnuntaina riisuttiin kaikki uudistettavat huoneet vanhasta tavarasta. Maanantaina tyhjiä huoneita alettiin purkaa palasiksi: vanhat kokolattiamatot ja muovimatot irti, kylpyhuoneet palasiksi ja seinistä vanhat panelit pois. Ja paljon, paljon muuta.

Pääsin ensimmäisenä varsinaisena purkupäivänä Erikan kanssa repimään lattioita. Melkoisen fyysistä hommaa kiskoa tiukalla liimalla kiinnitettyjä muovimattoja irti. Välillä tarvittiin puukkoa ja sorkkarautaa ja koko ajan raakaa voimaa, jotta matot saatiin viimeistä palaa myöden irti betonilattiasta.

Mattojen repimiseen meni puoli päivää, jonka jälkeen pääsimme hieman helpompiin hommiin. Kaikki ikkunakarmit maalattiin ja lasit piti suojata maalarinteipillä maalausta varten. Loppu päivä menikin noin 50 ikkunan teippaamisessa.

   

Ennen päivällistä ehdin tehdä kuuden kilometrin patikoinnin Kiilopään reunaa pitkin ylös. Maisemat olivat mahtavat ja Kiilopään huipulla virkistävä sade puhdisti remontin pölyt kasvoilta.

 

Maittavan päivällisen jälkeen olisi tehnyt mieli ottaa kunnon päikkärit, mutta päätimme Erikan kanssa haukata happea niin kauan kuin vielä oli valoisaa. Teimme vajaan tunnin lenkin ja pääsimme juuri ennen pimeää takaisin kämpille. Talkoolaisille oli varattu majoitus kelohonkamökeissä, joissa kaikissa on oma sauna. Pitkän päivän jälkeen oli rentouttavaa venytellä lihaksia saunan lauteilla, eikä saunan jälkeen unta tarvinnut kauaa odotella!

Seuraavat kaksi päivää olivat täynnä fyysisesti haastavaa työtä. Ammattimiesten piikattua kylppäreiden lattiat auki, oli meidän tehtävänä kerätä betoninpalaset pois ja kantaa ne roskalavalle. En tiedä, kuinka monta kiloa betoninmurikoita päivän aikana keräsin ka kannoin, mutta päivän päättyessä betonipölyä oli kaikkialla ja hiukset olivat kalkkipölystä valkoiset.

Raksahommien lisäksi tarjolla oli myös paljon siivoustyötä. Kaikki mökit ja retkimajoitustilat piti siivota, pyykit kerätä pesuun ja ikkunat pestä. Viimeisenä päivänä liityin siivouspartioon ja sain tehdä hieman kevyempää työtä.

Kaiken kaikkiaan meitä talkoolaisia kohdeltiin erinomaisesti ja työmaalla oli rento tunnelma. Kaikkiin kysymyksiin vastattiin ja kaikille oli varattu oikeanlainen varustus. Turvallisuudesta huolehdittiin esimerkillisesti ja ennen koko työurakan alkua meidät perehdytettiin työhön ja turvallisuuteen.

Kiilopään keittiöhenkilökunta hoiti muonituksen erinomaisesti ja kellontarkasti ruoka oli pöydässä kolmesti päivässä. En muista, koska olisin viimeksi syönyt niin maittavaa kotiruokaa: herkullista lohisoppaa, juureskeittoa, uunilohta vihannespedillä, kanakeittoa itämaisella tvistillä, punajuuripihvejä ja erilaisia raasteita. Ja ne jälkiruuat! Ehdoton suosikkini oli mustikkakukko.

Onneksi työn lomassa aikaa jäi myös luonnossa liikkumiseen. Pääsimme kipuamaan Kiilopäälle useampaan kertaan ja kokeilemaan maastopyöriä. En ole aikaisemmin ajanut fat bike pyörällä, mutta viimeisenä iltana tuli sellainenkin testattua. Teimme 20 kilometrin lenkin tunturiin ja innostuin uudesta kokemuksesta valtavasti. Fat bike etenee kuin traktori kivisillä ja juurakkoisilla poluilla ja ajaminen on todella fyysistä, mutta hauskaa. Matkan varrella näimme isoja porolaumoja sekä juuri väriä vaihtamassa olevia riekkoja, jopa kymmenen kappaletta kerralla.

     

Oma kokemuksensa oli myös savusauna ja tunturipurossa pulahtaminen. Savusauna lämpesi tiistaiaamusta saakka ja illalla kahdeksan maissa löylyt olivat parhaimmillaan. Saunan lauteilla oli mukava parantaa maailmaa talkoolaisten kanssa ja välillä pulahtaa kolme asteiseen tunturipuroon.

Viimeisenä aamuna laitoin kellon seitsemältä soimaan, koska halusin vielä kerran polkaista fat bikella kapeille ja kivisille poluille. Kymmenen kilometrin lenkin jälkeen mieli oli virkeä, jalat hapoilla ja selkä hiessä! Pahaa pelkään, että tästä tuli kallis reissu: olisiko nyt loppusyksy oikea aika kolmannen pyörän hankinnalle? Katsotaan.

Kotimatkalle päästyäni nukahdin linja-autoon tyytyväisenä ja monta kokemusta rikkaampana. Talkoolaisten kesken oli mahtava henki ja porukkaan oli valikoitunut samanhenkisiä ihmisiä: tekeväisiä ja luontoa arvostavia.

Iso kiitos kaikille talkoolaisille, Joni Tirkkosen porukalle sekä Kiilopään henkilökunnalle. Erikoiskiitos emännälle maittavista aterioista ja kasvisvaihtoehdoista!

PS. Jos sinä haluat mukaan talkooporukkaan ja kuulut Suomen Latuun, niin ota Kiilopäälle yhteyttä. Marraskuun talkooviikolle tarvitaan vielä lisää tekeviä käsipareja.