Jaa kirjoitus:
Facebook Google LinkedIn Twitter

Salmiakkia, saunaa ja ulkoilua

trbianchi

Olen viime vuosien aikana aistinut itsessäni lievää kaamosangstia. En kärsi kaamosmasennuksesta, mutta vähenevä valon määrä ahdistaa. Paras keinoni torjua alakuloa on mennä ulos ja mahdollisimman usein valoisan aikaan. Arkisin yritän tauottaa työpäivääni niin, että edes puolisen tuntia ehtisin ulkoilla jokaisena päivänä. Viikonloppuna voisin olla aamusta iltaan raittiissa ulkoilmassa. Säästä riippumatta.

Tänä viikonloppuna rakensin täydellisen lauantaipäivän  makoisista aineksista: lakritsi- ja salmiakkifestivaalit, saunareissu ja rutkasti kilometrejä pyörän selässä.  Päätin, etteivät vihmova tuuli ja matalalla roikkuvat pilvet pilaisi päivääni. Pyöräiltyäni keskustaan totesin, että vaatetusta oli liian vähän ripeästä pyöräilystä huolimatta. Piipahdin yhteen kaupungin suosikkiliikkeistäni, Fillarikellariin. En koskaan pety palveluun, enkä tarjontaan. Nyt mukaan lähti pyöräilypusero, lämmin sellainen ja uusi pipo kypärän alle. Sanoin ystävälliselle myyjälle, etten uskalla juuri sivuille vilkuilla, kun koko ikkunarivistö oli täynnä toinen toistaan upeampia menopelejä. Vasta kesällähän ostin uuden hybridini. Lohdukkeeksi tilasin vielä huippulaatua olevan pyöräilytakin, jotta kautta voi venyttää vielä muutamalla kuukaudella.

Uudet vetimet päällä polkaisin Wanhaan Satamaan  lakritsi- ja salmiakkifestareille. Kello oli tuskin yhtätoista, mutta sisäänkäynnin edessä mateli tasainen, pitkä jono. Hieman ihmettelin tapahtuman suosiota: 12 eurolla pääsee jonottamaan ilmaisia makupaloja ja ostamaan hieman halvempaa lakua ja salmiakkia. Ja ihmettelemään, mitä kaikkea salmiakilla voi maustaa: jäätelöä, vickyä, jugurttia. Tungos oli huikea ja jokaisen esittelypöydän edessä oli valtava jono. Suomalaisethan ovat kuuliaisia jonottajia, mutta häiriköitäkin löytyi, jotka katsoivat oikeudekseen tunkeilla suoraan pöydän eteen ja napata suupalansa. Yllättävän moni vanhempia näytti tätä esimerkkiä lapsilleen.

img_4811  img_4805 img_4808

Tapahtuman maukkain ja mielenkiintoisin uutuustuote oli LIQ – Finnish premium liquirice. Esitteen mukaan LIQ on syntynyt halusta ja intohimosta tehdä maailman parasta lakritsia. Paljon luvattu, mutta makujen takana onkin Tomi Björck. Sain mukaani kaksi laatikkoa käsintehtyä, premium-lakritsia ja tukun reseptejä a’ la Tomi Björck. Premium-lakua ei ole tarkoitus syödä pussikaupalla, vaan maistella sen aromeja ja yhdistellä lakua muihin makuihin. Oma suosikkini on merisuolalla maustettu peruslaku. Pippurilla höystetty laku maistui liian tuimalta ja toffee taas liian makealta. Ehkä pitäisi testata jonkun muuan aromin kanssa. Tomin reseptejä ajattelin kokeilla, sen verran mielenkiintoisilta ne vaikuttivat.  – Olin päättänyt, etten osta tapahtumasta mitään, mutta Kouvolan lakritsin tiskillä hellyin. Vaikka olen useammat vatsanpurut saanut liiallisesta tuoreen lakun syömisestä, ostin puolen kilon pussin ja yhden lakupiipun. Kouvolan laku on ollut monta vuotta ehdoton suosikkini. Saa nähdä, muuttuuko tilanne nyt! – Lakupaloja tuli sitten napsittua päivän aikana ja sunnuntaiaamuna oli silmien alla mukavat pussit kaikesta suolasta johtuen. Syön lakua ja salmiakkia harvakseltaan ja puolustukseni on se, että nostan sillä hyvin matalaa verenpainettani.

( LIQ Premium laku www.liq.fi)

img_4833

Wanhasta Satamasta polkaisin testaamaan uutta Allas Sea Pool-ulkoilmauimalaa. Olin varautunut ruuhkaan, mutta kolea ilma karsi osallistujia saunapäivästä. Katajanokan uusi allasalue on huikea. Altaasta aukeaa suora näkymä merelle, Eteläsatamaan ja Helsingin kauneimpaan keskustaan. Rintauintia vedellessäni katselin laiturista irtoavaa Suomenlinnan lauttaa, Vanhan kirkon kauniita kupoleita ja myrskyisää merta. Iso kiitos altaan laitosmiehille lämpimästä vedestä! Oli ihanaa pulahtaa lämpimään, +27-asteiseen veteen koleasta ilmasta. Mielestäni vesi ei ole liian lämmintä, vaikka kauhoisi hieman reippaamminkin. Käväisin Allas Sea Poolin verkkosivuilla ja harmittelin, että missasin syksyn uintikurssit. Vaikka olen entinen kilpauimari, olisin mielelläni käynyt Jani Sievisen opissa. Ehkä ensi keväänä! (lisätiedot www.allasseapool.fi)

fullsizerender

Saunan ja uinnin jälkeen valitsin kahvipaikaksi Kanniston leipomon. Pidän heidän leipomoidensa tunnelmasta ja pienuudesta. Kahvihetken kruunasi rupattelutuokio sattumalta paikalle sattuneen tutun kanssa. Pitkän linjan ammattilainen, Tapani Frantsi on aikanaan kouluttanut minua liikuntapainotteisella JET:llä  (johtamistaidon erikoisammattitutkinto) Vierumäellä ja sittemmin olemme pitäneet löyhästi yhteyttä. Tapani on kouluttanut Vierumäellä niin kauan, etten oikein osaa kuvitella paikkaa ilman häntä ja hänen osaamistaan. – Mukavan juttutuokion ja energian tankkauksen jälkeen päätin polkea hieman pidemmän rupeaman. Pääkaupunkiseudulla on loistavat pyöräilytiet, joita pitkin pääsee jokaiseen ilmansuuntaan. Päätin ajaa Hietaniemen rannan kautta kohti Munkkaa ja Leppävaaraa ja sitten Kehä II:n takaa takaisin kohti Haukilahtea. Hietsun rannassa pysähdytti purjeliitäjän uskomaton meno. Oli pakko jäädä hetkeksi ihailemaan hurjalla vauhdilla etenevää lautailijaa. Ja samalla mietin, kuinka kylmältä roiskuva vesi mahtaa tuntua. Olen aikoinaan käynyt säännöllisesti avannossa, mutta nyt kylmään veteen meneminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Ehkä ensi talvena:=)

img_4815

Reilun kahden tunnin fillaroinnin jälkeen olin takaisin kotona. Olo oli samaan aikaan energinen ja raukea. Posket hehkuivat kuin talviomenat. Polarin mittari näytti kokonaisuudessaan matkaksi 44 kilometriä. Pienen venyttelytuokion jälkeen jotakuinkin nukahdin kylpyyn. Mikä raukeus ja makea olo.

Ihana päivä, monta uutta kokemusta ja mieleenpainuvia kohtaamisia! Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko.

img_4708