Jaa kirjoitus:
Facebook Google LinkedIn Twitter

Mene metsään!

IMG_3649

Partioaitta on yksi suosikkikaupoistani. Tykkään kierrellä kaupassa ja hypistellä erilaisia ulkoiluvaatteita, ihailla laadukkaita telttoja ja tunnustella upeita makuupusseja. Useamman kerran olen myös sovittanut vaelluskenkiä jalkaani ja miettinyt, minkälaiselle vaellukselle haluaisin lähteä. Sisälläni asuu suuri ulkoilmaihminen ja retkeilijä, mutta edellisestä telttayöstä on aikaa jo liki 25 vuotta. – Kun Partioaitan 365-klubilehti toukokuussa tuli postissa, luin sen kannesta kanteen ja innostuin 365 klubin toiminnasta. Samalta istuimelta varasin paikan naisten retkeilykurssille kesäkuussa. Osallistuminen oli tehty erittäin helpoksi: viikonlopun retken hinta oli vajaat 70 euroa ja reissun ajaksi sai lainaksi rinkan, teltan tai retkikeittimen. Muistelin, että autotallimme perukoilla on rinkka, joten pyysin lainaan ainoastaan retkikeittimen ja teltan.

Tuskin olin laukut ehtinyt purkaa Kroatian lomareissun jälkeen, kun jo survoin uusia, lämpimämpiä vaatteita rinkkaani. Viikonlopuksi ei ollut luvassa aivan retkeilijän unelmasäätä, joten kaikki vaatteet ja varusteet menivät pieniin muovipusseihin ohjeistuksen mukaan. Sadetutka näytti, että sadepilvet tulisivat majailemaan Etelä-Suomen ja Nuuksion ulkoilupuiston päällä liki koko viikonlopun. Rinkkaan siis monet vaihtovaatteet ja yöksi villaa ylle ja alle.

Lauantaiaamuna 20 rohkeaa, vettä pelkäämätöntä naista kokoontui luontokeskus Haltiaan, josta reissumme starttasi. Tutustuimme Haltian näyttelyyn osaavan oppaan johdolla ja virittäydyimme aiheeseen luonto ja ihminen. Jos et vielä ole käynyt Nuuksiossa ja Haltiassa, niin suosittelen lämpimästi! Mainio päiväretken kohde koko perheelle. www.haltia.com

IMG_3648 IMG_3650

  1. Retkimuonana mm. kaurapuuroa ja oriental chicken-pataa. 2. Helsinhin Ladun toiminnanjohtaja Matti Niemelä oli ryhmämme vetäjä ja mainio opas.

Rinkkojen varusteiden tarkistuksen, ryhmien jakamisen ja pakettiin kuuluneen retkimuonan pakkaamisen jälkeen oli aika tarttua tositoimiin eli siirtyä ulos- kaatosateeseen! Ensimmäisten tuntien aikana vaelsimme melko hiljaisena porukkana jatkuvassa vesisateessa ja välillä vettä tuli aivan vaakatasossa ja suoraan naamaan. Solvallan lähellä oleva näköalapaikka on varmasti aivan upea, mutta tällä hetkellä muistan siitä ainoastaan naamaa kastelleen sateen ja utuisen näkymän Pitkäjärven yli. – Onneksi sade hieman taukosi tai ainakin laantui, kun saavuimme ensimmäiselle taukopaikalla, jossa tutustuimme villiyrtteihin ja teimme valmiin lounaan lisukkeeksi oman salaatin.

IMG_3659 IMG_3662 IMG_3655   Ennen lounasta villiyrteistä ja niiden käytöstä kertoi tietysti Kaisa Vermasheinä. Kyselin Kaisalta, oliko sukunimi enne ammatinvalintaan. Ehkä?

Kaisan opastuksella keräsimme omat yrttimme ja valmistimme niistä salaatin. Apilankukka ja maitohorsma ratamolla höystettynä antoivat makulisää melko mauttomaan oriental kanapataan. (Kaisan omat sivut www.juuretmaassa.com)

Seuraava etappi oli Haukkalampi, jossa täydensin vesipulloni ja lepuutin hetken hartioitani ja selkääni. Veden juominen on patikoidessa tärkeää ja vettä pitäisi siemailla pieninä annoksina useamman kerran tunnissa. Jo parin tunnin taapertamisen jälkeen epätasaisella alustalla aloin tuntea oman rinkkani tai reppuni heikkoudet: repun painoa ei millään saanut kohdistettua lantiolle, vaan olkapäät kantoivat suurimman osan kuormasta. Yläselkä alkoi kertoa itsestään enenemässä määrin ja niska oli aivan jumissa. Kun katse oli liukkaalla polulla pääasiassa alaspäin, alkoi katseen nostaminen ylös tuntua koko ylävartalossa. Haukkalammella tein pieniä säätöjä selkäreppuuni ja sain oloani hieman helpotettua. Mutta olin jo päättänyt, että jos retkeily on vielä mukavempaa paremmassa säässä, niin olen ansainnut ainakin kunnollisen rinkan.

Haukkalammen jälkeen matka taittui pienessä sateessa kohti Iso-Holmaa, joka oli yöpymispaikkamme. Matkalla s ihalilin hiljaisuudessa Nuuksion upeaa luntoa; jyrkkiä kallioita, kukkaniittyjä ja avosoita sekä pieniä lampia, joita tuntui olevan kymmeniä. Viimein iltaseitsemän aikoihin  saavuimme Iso-Holmaan, joka on melko iso leiripaikka pienen lammen rannalla. Hyvän paikan olivat löytäneet muutkin seurueet ja meidän 14 teltan lisäksi paikalla oli ainakin kaksi muuta retkeilyporukkaa.- Iltatoimet eli syöminen ja teltan pystytys sujuivat pienessä tihkusateessa, mutta väsymys päivän patikoinnista alkoi painaa jo sen verran, etten jaksanut enää juurikaan kosteudesta välittää.  Vaikka makuualustani (joogamatto!) oli surkean ohut ja makuupussini ainakin 20 vuotta vanha, tuli uni kuin halolla humauttaen. Ja unta riitti aina aamu kolmeen, jonka jälkeen voimakas sade ja tuuli sekä lammella mellastavat kaakkurit pitivät minut useamman tunnin hereillä. Mutta olo oli kaikesta huolimatta rauhaisa. Puiden latvoissa pauhaavaa tuulta oli mukava kuunnella lämpimässä makuupussissa, kun ei palellut. Kaikki rinkasta löytyneet vaatteet olivat päällä ja jalassa villasukat.

IMG_3670     Nuuksiossa riittää portaita, tässä noustaan n. 300 askelmaa                                IMG_3677 IMG_3678

Iso-Holman leiripaikka on suojassa pienen lammen rannalla

Aamulla satoi edelleen vettä, joten aamupuurot napaan, teltta kasaan ja menoksi. Olisi ollut ihana pulahtaa lampeen ja nauttia aamupala rantakalliolla, mutta jätin sen suosiolla seuraavaan kertaan. Hieman aamu yhdeksän jälkeen olimme matkalla kohti seuraavaa etappia eli luonnon omaa meikkikoulua, jossa Kaisa Vermasheinä opetti meille, kuinka kehon hoitotuotteita valmistetaan koivunlehdistä, apilankukista ja merisuolasta. Tein oman jalkahauteeni Juhannusta varten ja saattaapi olla, että sukulaisten joululahjakääreistä löytyy tulevaisuudessa jotain samanlaista:=)

IMG_3687 Tässä valmistuu koivunlehti-merisuola jalkahaudetta Kaisan opastuksella

Koko viikonlopun loppuhuipennus ja ihana yllätys oli noin 3 kilometriä ennen Haltiaa rannassa odottavat oppaat ja kaksi kirkkovenettä. Saimme pikaopastuksen kirkkoveneellä soutamiseen ja pienen soutumatkan Pitkäjärvellä. Ja aurinkokin ymmärsi tulla esiin juuri oikealla hetkellä! Meidän perämiehemme osoittautui myös oivaksi tenoriksi ja kuulimme ihanan serenadin matkamme päätteeksi. Aivan huikeata!

IMG_3706     IMG_3709           IMG_3722

Mitä opin naisten vaellusviikonlopun aikana:

-vaellus ja luonnossa oleilu tekevät ihmismielelle hyvää. Olet heti perillä, eikä ole kiire minnekkään. Kaunis luonto, luonnon äänet ja upeat maisemat saavat hiljaiseksi. Jos sateessa vaellus oli näin mukavaa, niin mitähän se on sitten, kun aurinko paistaa ja kaikki tavarat pysyvät kuivana. Sen haluan ehdottomasti kokea! Suomessa on niin paljon nähtävää ja monta luonnonpuistoa ja erämaata.
– hyvät varusteet ovat kaiken a&o: hankintalistalle siis uusi rinkka, lämmin makuupussi ja kunnollinen makuualusta

-jalkineiden ostossa ei kannata lintsata. Omat salomononi ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja päästivät iloisesti kaiken sadeveden läpi jo ensimmäisten kilometrien aikana. Onneksi vanha konsti eli kuivat sukat ja muovipussit jalkaterien ympärille auttoi loppumatkan aikana.

– matkalla tulee nälkä: pientä naposteltavaa rinkan ulkotaskuihin, jotta taukopaikoilla voi veden kanssa nostaa verensokeria. Ja illalla leirinuotiolla on mukavaa juoda teetä ja samalla syödä jotain maukasta iltapalaksi. Ja ehdotti joku pientä napanteripulloakin lämmikkeeksi. Ehkäpä.

-retkisuunnitelma on viisasta tehdä ennakkoon ja opetella ainakin auttavasti lukemaan karttaa, vaikka Nuuksiossa onkin hyvät opasteet

-opastettu vaellus on fiksu tapa oppia retkeilyn aakkoset. Hyviä ja kokeneita oppaita ja paljon terkiä tarjoavat ainakin:

www.suomenlatu.fi

www.partioaitta.fi/365-klubi

paikalliset Suomen Ladun alajärjesteöt, kuten Espoon Latu, Helsingin latu jne.

Iso KIITOS Matille Helsingin Ladusta sekä Annelle, jotka kärsivällisesti ja ammattitaidolla opastivat keltanokkaa retkeilyn saloihin! I’ll be back:=)

IMG_3715