Jaa kirjoitus:
Facebook Google LinkedIn Twitter

Meditaatio 1700 vuotta vanhan oliivipuun juurella

 

IMG_2777

Tämän päivän teema liittyi vahvasti perinteisiin, sinnikkyyteen, aitouteen ja hiljentymiseen. Päivä alkoi aamujoogalla klo.7.30, kuten jokaisena muunakin aamuna. En kuitenkaan malttanut liittyä muiden seuraan, vaan hyödynsin vielä pyörääni ja tein oman pyörämeditaation aikaisin aamulla. Löysin vanhaa, kuivunutta jokea seuraavan reitin, jota pitkin poljin seuraavaan kylään. Aamuaurinko hiipi esiin vuorien ja sumun takaa ja väritti vuoret ja oliivipuut upean värisiksi. Nousu Trevin kaupunkiin sujui melkein kevyesti ihania maisemia katsellen. Vain muutaman kerran ehdin pohtia, oliko melko reipasvauhtinen aamutreeni viisasta edellisen päivän rehkimisen jälkeen.

Pikaisen suihkun ja aamiaisen jälkeen lähdimme ryhmänä kohti oliivitilaa, jolla oliiviöljy valmistetaan vanhan perinteen mukaan, jo neljännessä sukupolvessa. Tilan omistajaperheen tytär, Maria tuli meitä hotellille vastaan ja kuljetti meitä ihania vuorenrinteitä pitkin kohti määränpäätä. Matkalla kuulimme perinteisestä oliiviöljyn valmistuksesta, sadonkorjuusta, sadonkorjuujuhlista ja oliivipuiden hoidosta.  Oliivipuut ovat sitkeitä ja elävät satoja vuosia. Oliivipuita karsitaan, leikataan kuivat oksat pois sadonkorjuun jälkeen ja lannoitetaan osin nesteellä, jota syntyy oliivien puristuksen yhteydessä.

 

Vanhin oliivipuu, tunnettu nähtävyys kasvaa hieman Trevin kaupungin ulkopuolella ja on noin 1700 vuotta vanha. Se on kestänyt monet maanjäristykset, tulvat, kuivuudet, talvet ja selättänyt oliivipuita kiusaavat sairaudet. Sen juuret ovat vahvat ja valtavat. Kokoonnuimme ihastelemaan puuvanhusta ja teimme vajaan puolen tunnin meditaation Eijan ohjaamana. Kieltämättä itsensä tunsi melko pieneksi ja mitättömäksi istuessaan puun juurella kuunnellen samalla kirkonkelloja, lintujen laulua ja tuulen lempeää suhinaa.

Luomuoliivitila, I Mandorli oli aivan ihastuttava paikka. Kauniisti entisöity rakennus, pieni pensionaatti, valtava oliiviviljelmä ja pieni ravintola saivat kaikki haukomaan henkeään. Maria kertoi meille pienessä museotilassa, kuinka oliiviöljyä valmistetaan perinteisen tavan mukaan ja niin, että öljyä saa kutsua extra vergine oil-nimikkeellä.   http://www.agriturismoimandorli.com

Ensinnäkin oliivit pitää puristaa 24 tunnin sisällä niiden keräämisestä. Toiseksi koko prosessin aikana oliivien ja valmistuvan öljyn lämpötila pitää pysyä alle 27-asteisena, kylmäpuristettuna. Tälläkin tilalla vielä ennen II maailmansotaa aasit olivat moottoreita, jotka käyttivät isoja oliiveja murskaavia myllyjä.  Myllyistä oliivitahna kaavittiin isoihin puristimiin, joista öljy kerättiin talteen. Tänä päivänä metodi on sama, mutta aasit on korvattu tehokkailla ja nopeammilla koneilla.

Museokierroksen jälkeen siirryimme pieneen ravintolaan, jossa perheen äiti oli valmistanut meille loistavan kasvisaterian. Ja kaikki ruoka oli valmistettu tietysti oliiviöljyä käyttäen. Talossa ei käytetä muuta rasvaa. Ruoka maistui taivaalliselta! Eikä vain siksi, että olimme kävelleet liki kahden tunnin lenkin Trevistä rinteiden kautta tilalle. Tarjolla oli kypsennettyä munakoisoa, kesäkurpitsaa, bruchettaa, papukeittoa, kikhernetahnaa, pinaattitorttua, juustoja, pinaatti-sienimunakasta, vain muutamia mainitakseni. Ja jälkiruuaksi oli suklaakakkua ja kahvia. – Onneksi oli käveltävä takaisin kaupunkiin. Samalla sai sulatella ruokaa, jota tuli syöty silmillä paljon enemmän kuin vatsa oikeasti veti!  Ja tietysti jokainen meistä osti kotiin vietäväksi extra vergine öljyä ja erilaisia hilloja, joita tilalla kasvavista marjoista valmistetaan.

Upean päivän päättivät Leenan ohjaama hahtajoogatunti sekä Eijan vetämä  mindfulness-tuokio. Joogan rauhalliset venytykset tekivät mannaa alaselälle ja kiristyneille takareisille. Eijan vuorimeditaation aikana vaivuin lähes uneen. – Salissa oli harjoitusten jälkeen hiljaista porukkaa. Päivän fyysinen ja henkinen anti oli melkoinen.

ps. hitaan nettiyhteyden takia en saa kuvia siirrettyä juttuun. Lisään ne myöhemmin.