Jaa kirjoitus:
Facebook Google LinkedIn Twitter

Ylipainoista ei piinaa heikko itsekuri

Suurimmalla osalla asiakkaistani suhtautuminen ruokaan ja syömiseen on jotenkin vinoutunut. Ruoka koetaan liki vihollisena ja syömistä koitetaan kaikin keinoin rajoittaa ja vältellä, ainakin kunnon ruuan syömistä. Liiallinen syöminen saa aikaan itseinhoa ja joillakin raivokasta liikuntaa, jolla ylimääräiset kalorit yritetään polttaa pois. Tuntuu, että luonnollista ja rentoa suhtautumista ruokaan on vaikea enää löytää. Puhumattakaan, että hyvästä ruuasta ja sen nauttimisessa iloittaisiin tai koettaisiin positiivisia tuntemuksia.

Monet ylipainoisista asiakkaistani ovat kokeilleet kaikkea mahdollista karppauksesta Painonvartijoihin. Painohistoria näyttää vuoristoradalta, kun katsotaan vaikka viisi vuotta taaksepäin. Hyviä ja melko nopeita laihdutustuloksia, mutta painonnousu on alkanut väistämättä uudelleen kuurin loputtua.

Pudotettu paino on palannut takaisin, koska laihdutuskuurin aikainen ruokailu on poikennut radikaalisti totutusta ja muutokset ovat olleet liian suuria ja nopeita. Luisuminen vanhoihin tottumuksiin on tapahtunut liki huomaamatta.

Tasainen ateriarytmi auttaa ahmijaa

Moni ylipainoinen kokee itseinhoa ja syyllisyyttä omasta syömisestään. “Mulla on niin huono itsekuri ja olen niin väsynyt iltaisin, etten vaan jaksa miettiä syömisiä.” Tämän saman tunnustuksen kuulen päivästä toiseen ja ajattelen joka kerta, että ei asia nyt ihan noinkaan ole. Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä tuo huono “itsekuri” tai tahdonvoiman puute voisi johtua: sanotaan, että asiakas painaa 90 kiloa ja on 170 cm pitkä. Perusaineenvaihdunta on noin 1400-1600 kilokaloria kehonkoostumuksesta riippuen. Päälle tulee arkiaktiivisuudesta muutama sata kaloria. Kokonaiskulutus on noin 2000 kilokaloria päivässä. Kuinka energiaa sitten tankataan päivän aikana?
Aamulla liian monet hyppäävät aamiaisen yli vedoten aikapulaan tai siihen, että ruoka ei vaan maistu aamulla. Sen jotenkin ymmärrän, jos edellisenä iltana on tankattu tuhat kaloria iltapalana. Mutta aamiaisen ohittaminen kostautuu päivän mittaan. Lounaaseen mennessä on jo kova nälkä, mutta laihduttava tai painoaan vahtiva tyytyy usein pieneen salaattiin ja palaseen leipää. Iltapäivästä onkin sitten jo kova työ vastustaa kahvipullaa ja illalla koko homma leviää käsiin. – Ennen päällysvaatteiden riisumista on pakko ottaa kerrosvoikkari tai kotimatkalla on kurvattu mäkkärin kautta. Nopeat hiilihydraatit nostavat verensokeria ja maksa ja munuainen yrittävät tasapainottaa verensokeria sulattamalla ruokaa ja tuuppaamalla insuliinia tilanteen tasaamiseksi. Joskus insuliinia erittyy liikaa ja sen teho alkaa vähitellen laantua, jolloin keho huutaa lisää pikaravintoa ja noidankehä on valmis.

Näin käy helposti, kun liki 2000 kilokaloria koko vuorokauden aikana tarvitseva henkilö sinnittelee päivän aktiivisimman ajan vajaalla 1000 kilokalorilla. Sehän on aivan selvä asia, että a) iltapäivällä väsyttää ja himottaa b) kotiin tultua ei jaksa syödä järkevästi c) sohva vetää puoleensa enemmän kuin lenkkipolku tai jumppa.

Tätä yksinkertaista asiaa kertaan päivästä toiseen asiakkailleni ja toivon, että itsesyytökset vaihtuisivat järkevämpään syömiseen päivän aikana. Kun verensokeri pysyy tasaisena, ei mieliala heittele laidasta laitaan ja mielihalut pysyvät kurissa.

Ymmärrän senkin, että kyse ei ole ymmärryksen puutteesta tai tyhmyydestä. Kyllä asiakkaani tämän yhtälön hyvin ymmärtävät, mutta toteutuksen ja tapojen muutoksen kanssa on haasteita. Vaikka asia sinänsä oon yksinkertainen, syödään 4-5 kertaa päivässä ja vähän kerrallaan, vaatii se onnistuakseen suunnittelua.

matalanoireet2010  kuva: Diabetesliitto

Painonhallinta ja uusien tapojen juurruttaminen vaatii kärsivällisyyttä

Laihduttaminen ja painonhallinta eivät ole lyhyen tähtäimen projekteja, joista jaksetaan vaahdota kolme kuukautta ja sitten into lopahtaa. Kymmenen kilon laihdutus kolmessa kuukaudessa on upea suoritus, mutta harvoin pysyvä, jos laihduttamisen aikana opittuja asioita ei jatkossa toisteta päivä toisensa jälkeen.

Painonhallinta on jokapäiväisiä valintoja ruokakaupassa, ruokapöydässä, juhlissa ja lomalla.

Painonhallinta on vastuun ottamista omasta käytöksestään. Painonhallinta on tosiasioiden hyväksymistä: kehotyyppini on tällainen ja perimäni on antanut minulle esim. hieman leveämmän lantion ja kapeat hartiat. Laihduttamisella ei voida muuttaa geneettistä perimää, mutta sen avulla päästään ylimääräisestä rasvasta ja liikunnalla voidaan muokata kehoa ja pitää ryhti hyvänä.

Painonhallinta on satunnaista lipsumista ja takaisin uusiin tapoihin palaamista.

Painonhallinta on opittujen, uusien asioiden toistamista: kunnon aamupala, riittävä lounas, välipala, päivällinen. Arkiliikunta. Hikiliikunta 2-3 kertaa viikossa. Lepo, palautuminen. – Päivästä toiseen, viikko toisensa jälkeen ja vuodesta toiseen. Niin kauan, että uusista tavoista tulee rutiininomaisia.

Harva meistä on luonnostaan laiha, varsinkaan ikääntyessä. Jokaisella ikä ja liikunnan väheneminen tuovat ylimääräisiä kiloja, jos ei ole varuillaan. “Vasta nyt ymmärrän, että laihat kaverini eivät ole luonnostaan laihoja. He vaan syövät vähemmän ja harvoin santsaavat,” totesi eras asiakkaani tarkkailtuaan laihoja ystäviään. Juuri näin. Hoikat ihmiset tekevät hoikentavia vaihtoehtoja ja syövät usein riittävästi kunnon ruokaa, jotta mielitekoja ei tule.

Olen usein kuullut, että hyvähän hoikkien on sanoa, että painonhallinta on helppoa. Väärin. Hoikat ihmiset ovat oivaltaneet painonhallinnan ytimen: jokapäiväisiä valintoja ruuan suhteen, ruokailun suunnittelua etukäteen, kauppalista jokaiselle kauppareissulle, ei hetken mielijohteesta herkkuja ostoskoriin ja puntarissa käynti kerran viikossa.

Sovitaanko siis, ettei enää turhia itsesyytöksiä heikosta tahdonvoimasta, vaan järkeviä valintoja ja vastuunottamista omasta ruokailusta aikuisten oikeesti.