Jaa kirjoitus:
Facebook Google LinkedIn Twitter

Apua, kohta tämä loppuu!

Aamus startti ei sujunut ihan sormia napsauttamalla. Edellisen illan ja yön rapujuhlat painoivat jaloissa ja luomet tuntuivat raskailta. Olin kuskina koko illan, mutta valvominenkin saa aikaan krapulaisen olon. Mutta kun olin päättänyt, että yhtään aamua en jätä väliin turhan takia, niin mentävä oli. -Halusin mennä!

Veera oli valinnut aamun harjoituksiin liikkeitä, jotka edesauttoivat mielen puhdistumista. Ennen tunnin alkua hän kertoi, että jotkut liikemeditaatiot ja harjoitukset saattaisivat tuntua hassuilta, mutta haastoi meidät osallistumaan avoimin mielin. Pidin tämän mielessä, kun istuma-asennossa sisäänhengityksellä vedin päätä hieman taaksepäin ja uloshengityksellä työnsin kielen ulos ja karjuin kuin leijona. Hieman nauratti ja varsinkin sen korisevan äänen takia, joka minusta pääsi. Mutta pakko myöntää, että monet meditatiivisista liikkeistä tuntuivat tosi hyvältä. Kun harjoitteet tehdään silmät kiinni, ei kiinnitä huomiota muihin ihmisiin, vaan kääntää katseensa sisimpään. Mieli rauhoittuu ja keho rentoutuu. Yhdessä harjoitteessa vietiin sisäänhengityksellä kädet eteen ja hengitystä pidätellen hakattiin käsiä nyrkissä vasten omia olkapäitä. Uloshengityksellä kädet laskettiin takaisin alas. Harjoitus toistettiin useampaan kertaan. Useamman toiston jälkeen päässäni tuli aivan ”hiljaista”: ajatukset lakkasivat laukkaamasta aiheesta toiseen, enkä kuullut mitään. Kaikki oli aivan hiljaista. Aivan kuin Kaisaniemenkadun ratikat olisivat pysähtyneet, lokit lakanneet huutamasta ja autot ajamasta.

IMG_1586

Tunti meni vauhdilla, niinkuin viikon kaikki muutkin tunnit. Melkein jo harmittelin, kun oli loppurentoutuksen aika. Treenin jälkeen smoothiet odottivat valmiina ja kokonaisuuden kruunasi mukava rupatteluhetki Veeran ja muiden kurssilaisten kanssa. – Kevein askelin ja ilman päänsärkyä ( koin myötätuntoa eilisiä juhlijoita kohtaan, kun mietin minkälaisia tuntoja he aamussaan kohtaavat) heräävän Helsingin keskustan, joka pullisteli turisteja. Aurinko nousi Suurkirkon takaa ja kymmenet kiinalaisturistit ottivat selfie-kuvia kirkon portailla. Pienen kävelylenkin jälkeen teki mieli jatkaa mietiskelyä ja rauhoittumista yksin meren ääressä. Onneksi ihanat kotikulmani Haukilahdessa tarjoavat siihen loistavat puitteet!

image